Liikenne tuottaa Suomessa n. 20 % kaikista kasvihuonekaasupäästöistä ja, mikä on erityisen olennaista, n. 40 % taakanjakosektorin kaikista päästöistä. Taakanjakosektori on päästökaupan ulkopuolella, minkä takia sen päästöjen vähentämiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Liikenteen päästökuormasta noin 94 % tulee tieliikenteestä ja noin puolet henkilöautoista. Päästökuorman pienentämiseksi on selvää, että vuosittaista liikennesuoritetta on vähennettävä samalla, kun jäljelle jäävä suorite tehdään puhtaammilla käyttövoimilla.
Ruuhkamaksuilla voidaan vähennyspaine kohdistaa parhaiten tiiviisti asutuille alueille, joissa joukkoliikenteen palvelutaso on riittävän korkea ollakseen aito vaihtoehto henkilöliikenteen toteuttamiseksi. Ilman ruuhkamaksuja polttoaineen verotusta todennäköisesti jouduttaisiin kiristämään entisestään päästövähennystavoitteisiin pääsemiseksi. Tämänkaltaiset yleiset kiristykset osuvat pahimmin niihin vähävaraisiin ihmisiin, jotka esimerkiksi työnsä ja asuinpaikkansa takia joutuvat liikkumaan paljon autolla, sekä kumipyörillä kulkevaan tavaraliikenteeseen, mikä puolestaan vaikuttaa suoraan monen teollisuudenalan kilpailukykyyn. Ottamalla ruuhkamaksut käyttöön saadaan hieman lisäaikaa vaihtoehtoisten energianlähteiden yleistymiselle näissä sensitiivisissä käyttökohteissa.
Tiiviisti asuttujen alueiden liikennesuoritetta voidaan vähentää myös parantamalla henkilöautoliikenteen kanssa kilpailevien liikennemuotojen houkuttelevuutta. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi katutilan lisäämistä jalankululle, pyöräliikenteelle ja joukkoliikenteelle, pysäköintinormien säätämistä kaavoituksessa, sekä reittisuunnitteluun panostamista. Myös kaupunkipyörien ja yhteiskäyttöautojen kaltaiset käytännöt tulevat suosiota saavuttaessaan muokkaamaan käsityksiä siitä, millaisia vaihtoehtoja ylipäätään on käytettävissä.